PEKKA ERVAST

Pekka Ervast
Tämä artikkeli kertoo okkultistista ja teosofista. Toimittajasta katso Pekka Ervasti.
Acap.svg
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: taivaisiin ihannoiva palvontatyyli pitäisi saada tietosanakirjalle sopivaan muotoon.
Pekka Elias Ervast (26. joulukuuta 1875 Helsinki – 22. toukokuuta 1934 Helsinki) oli okkultisti ja teosofian uranuurtajia Suomessa. Hän toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 ja 1918–1919. Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa.

Ervast yhdisteli Jeesuksen opetukseen suomalaiskansallista mystiikkaa. Perusajatukseltaan sekä ruusuristiläisyys että teosofia tavoittelevat "salaista jumalviisautta", totuuden ydintä muinaisten mytologioiden, filosofioiden ja uskontojen avulla.[1]

Sisällysluettelo  [piilota]
1 Lapsuus ja nuoruus
2 Uskonnollisia kokemuksia
3 Elämäntehtävä
4 Teosofisia ristiriitoja
5 Vastoinkäymisiä
6 Tuotanto
7 Lähteitä
7.1 Viitteet
8 Aiheesta muualla
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petter Elias Ervast, jota lapsena kutsuttiin Pepiksi ja myöhemmin Pekaksi, syntyi vapaamieliseen ruotsinkieliseen kulttuurikotiin. Hänen vanhempansa olivat asessori, rautateiden tilastollisen osaston johtaja, filosofian maisteri Petter Edvard Ervast (1841–1899) ja Hilma Nathalia Ervast (os. Törnroos 1848–1884). Pekan lisäksi perheeseen syntyi vielä neljä lasta, joista eloon jäivät Gerda (s. 1877) ja Georg (s. 1881). Isän fennomaniasta huolimatta perheen kotikieli oli ruotsi. Asessori Ervastin serkku Ida Basilier oli ensimmäisiä suomalaisia oopperalaulajia. Hän oli intohimoinen musiikin ystävä, mutta ei kuitenkaan sallinut Pekan aloittaa musiikkiopintoja.

Pekan ensimmäisenä opettajana toimi hänen äitinsä, jonka opastuksella hän oppi 5–6-vuotiaana ensimmäisenä kielenään lukemaan ranskaa. Äiti huolehti muutenkin lasten kasvatuksesta ja opetti esikoistaan satujen ja kertomusten välityksellä. Pekka Ervast oli hyvin kiinnostunut kielistä ja kirjoittamisesta. Hänen lahjakkuutensa tuli ilmi esimerkiksi siten, että hän alkoi kaksitoistavuotiaana kirjoittaa vertailevaa kielioppia yhdeksällä eri kielellä, muun muassa ranskaksi, italiaksi, espanjaksi ja latinaksi.[2] Kaksitoistavuotiaana hän kirjoitti myös ensimmäisen kirjansa, osittain ranskankielisen seikkailuromaanin.[3]

Pekan ihanteena oli 11–12-vuotiaasta alkaen tulla kirjailijaksi. Hänen isänsä oli kuitenkin Aleksis Kiven vaiheita läheltä seuranneena vakuuttunut siitä, ettei Suomessa voi elää vapaana kirjailijana. Isä toivoikin Pekan ryhtyvän yliopistouralle. Ruumiilliseen työhön Pekasta ei ollut, koska hänen selkänsä vääntyi vauvaiässä, mistä oli seurauksena elinikäinen vamma.

Äidin kuoleman jälkeen Pekka aloitti 1885 koulunkäynnin Helsingin Suomalaisessa Alkeisopistossa (Helsingin Normaalilyseo). Koulussa hän kuului luokkansa parhaimmistoon.[4] Erityisesti häntä kiinnostivat uudet kielet, ranska ja italia sekä keinotekoisten kielten kehitteleminen. Äidin kuoleman jälkeen Pekka myös tunsi itsensä hermostuneeksi, ja hän herätti huolestumista ympäristössään suuttumuspuuskillaan. Niistä hän kuitenkin pääsi, kun hän kuuli 14-vuotiaana erään suuttumuspuuskan yhteydessä äänen, joka huomautti, ettei sellaisista ole mitään hyötyä ja ettei ihmisen tule suuttua.[5]

Jonkin ajan kuluttua nuorta Ervastia alkoivat askarruttaa maailmankatsomukselliset kysymykset. Murrosikäisenä hän koki lyhyen uskonnollisuuden kauden, josta vapauduttuaan hän mieltyi hetkeksi materialismiin. Suhde kirkkoon muodostui pian skeptiseksi, sillä Ervast näki siinä tekopyhyyttä ja hurskastelua.lähde? Pekalla oli pienestä pitäen henkisiä kokemuksia, jotka saivat hänet tuntemaan itsensä vieraaksi ja oudoksi. Koulun loppuluokilla Ervast alkoi arvostella opetusta ja ympärillään näkemiä yhteiskunnallisia oloja.

Ervast pääsi ylioppilaaksi toukokuun 19. päivänä 1893 seuraavin arvosanoin: suomesta, ruotsista, saksasta ja matematiikasta hän sai laudaturin, latinasta cum laude approbaturin sekä venäjästä approbaturin. Syksyllä hän kirjoittautui Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon. Yliopisto ei kuitenkaan vastannut hänen odotuksiaan vakavasta totuudenetsinnästä.[4]

Teosofia
Theosophicalseal.svg
Luokka:Teosofia
Perustajat
Helena Blavatsky
Henry Steel Olcott
William Quan Judge
Henkilöitä
Annie Besant
A. P. Sinnett
Pekka Ervast
Luokka: Teosofit
Organisaatio
Teosofinen Seura
TS -Adyar
Teoksia
Hunnuton Isis
Salainen oppi
Teosofian avain
Mahatmakirjeet
Lisää...
Muuta
Ruusu-Risti · Esoterismi
Uskonnollisia kokemuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ervast aloitti rippikoulun syksyllä 1893. Käydessään samana jouluna ensimmäistä kertaa ehtoollisella hän sai ensimmäisen uskonnollisen kokemuksen, josta hän kertoo itse näin: "Minkä totuuden sitten näin? Näin ja tunsin ja tiesin, että uskonto ei ollut siinä, että uskoin olevani pelastettu ja täydellinen, vaan siinä, että toden teolla pyrin täydellisyyttä kohti. Kuinka selittäisin? Minun ei tullut uskoa, että olin hyvä, vaan minun piti todella olla hyvä. Koko elämä oli siinä. Se oli elämän tärkein kysymys. 'Tästä lähtien minä olen hyvä, voitan itseni, en pahastu, en suutu, en hermostu. Olen aina iloinen ja palvelevainen ja auttavainen.' Näin sillä hetkellä tiesin, että elämäni oli ja että sen piti olla."[6]

Ervast tutustui teosofiaan erään ylioppilastoverinsa välityksellä tammikuussa 1894. Teosofinen maailmankatsomus innosti ja inspiroi häntä samalla kun se näytti ratkaisevan monet häntä askarruttaneet filosofiset ongelmat.lähde? Erityisesti ajatus inhimillisestä kehityksestä jälleensyntymisen ja karman lainalaisuuksien piirissä sekä käsitys siitä, että "aina on ollut ja tulee olemaan henkisesti kehittyneempiä ihmisiä", joilla on "tavanomaista syvempää tietoa ja näkemystä todellisuudesta", vakuuttivat hänet teosofian järjellisyydestä.lähde? Ervast liittyi Teosofisen Seuran Ruotsin osastoon syksyllä 1895 isänsä suostumuksella, koska oli tuolloin alaikäinen.

Elämäntehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käsityksen omasta tiestään Pekka Ervast sai 13. lokakuuta 1896 kokemansa uudestisyntymiskokemuksen kautta. Hän oli omaksunut Leo Tolstoin esittämän Vuorisaarnan mukaisen elämänymmärryksen, jonka mukainen elämä johdatti hänet hänen käsityksensä mukaan Kristus-kokemukseen. Ervast kertoo tästä kokemuksestaan seuraavaa:[7]

»Tuli hetki elämässäni, jota minun täytyy nimittää uudestisyntymiseksi... Se on mystillinen tapahtuma, jota on vaikea kuvata ja jota arkailee ja pelkää kuvata, mutta joka on lyhyesti ja sattuvasti kuvattu evankeliumissa. Sama, mikä tapahtui Jeesukselle, kun hän meni Johanneksen luo, sama saattaa tapahtua ihmiselle nykyään, jos hän kulkee Kristuksen jäljissä. Se tapahtui minulle. Minä tulin kastetuksi.»

Kokemus vahvisti Ervastissa näkemystä, jonka mukaan Jeesuksen keskeisin opetus on Vuorisaarnassa, ja samalla hän käsitti omaksi tehtäväkseen teosofisessa liikkeessä valottaa ja painottaa Kristuksen merkitystä.

Ervast antautui vähitellen yhä enemmän teosofian palvelukseen ja jätti omaisten ja ystävien pettymykseksi opintonsa sikseen tehdäkseen taloudellisesti epävarmaa työtä vakaumuksensa puolesta. Hänen maineensa teosofina, okkultistisena tutkijana ja opettajana levisi myös Ruotsiin, jonne häntä pyydettiin työskentelemään. Ervast katsoi kuitenkin paikkansa olevan Suomessa ja opiskeli huonosti hallitsemaansa suomen kieltä voidakseen esittää asiansa selkeämmin ja ymmärrettävämmin.

Teosofisia ristiriitoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto vuonna 1907 perustettiin, tuli Ervastista sen ylisihteeri. Ajan myötä Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille alkoi kuitenkin syntyä erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa "mustia voimia", jonka perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Tällaiset käsitykset olivat täydellisessä ristiriidassa Ervastin näkemyksen kanssa, joka pohjautui Jeesuksen Vuorisaarnaan.

Näiden erimielisyyksien johdosta Ervast perusti Teosofisen Seuran sisälle puhtaasti henkisiin asioihin keskittyvän Okkultisen Osaston, erotuksena yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin sekaantuneesta osasta.[8] Okkultisen Osaston ulkopuolelle jääneet jäsenet eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä jakoa, vaan syyttivät Ervastia seuran hajottamisesta. Vastustuksen vuoksi Ervast kannattajineen irtautui Teosofisesta Seurasta, ja 14.11.1920 perustettiin uusi seura, Ruusu-Risti, jonka johtajana Ervast toimi kuolemaansa saakka. Pekka Ervastin ruumis siunattiin Ruusu-Ristin temppelissä Helsingissä 27. toukokuuta 1934 ja poltettiin krematoriossa 29. toukokuuta 1934.

Vastoinkäymisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ervast sai kokea vehkeilyä ja syytöksiä. Äärioikeisto mustamaalasi Ervastia lehdistössä leimaamalla hänet homoseksuaaliksi, joka oli tuohon aikaan rikos. Ervast pidätettiin asian tiimoilta, mutta vapautettiin tutkimusten osoitettua toista. Kohutuimpia vastoinkäymisiä lienee nk. Tattarisuon tapaus 1931, jolloin ruusuristiläisiä ja vapaamuurareita syytettiin Tattarisuon lähteestä löytyneiden ihmisten ruumiiden silpomisesta. Tämän seurauksena viranomaiset pidättivät Ervastin ja pahoinpitelivät häntä kuulusteluissa. Perimätieto kertoo, että Ervast olisi pidätyksestä huolimatta käynyt esitelmöimässä, joiden aikana Uuno Pore olisi istunut sijaisena sellissä.[9] Tapaus ratkesi loppukesästä 1932, johon mennessä oli tullut ilmi, ettei vapaamuurareilla ollut tekemistä rikoksen kanssa. Syytösten takana oli ollut äärioikeistolainen suojeluskuntalainen Paavo Susitaival.

Ervast sai mm. rahalahjoituksia, joiden avulla avustettiin köyhiä ja hätää kärsiviä, rahoitettiin Kulmakoulun ja joidenkin muiden järjestöjen toimintaa sekä Ervastin omaa työtä, joka sai kateuden heräämään. Joskus lahjoittaja tuli myöhemmin katumapäälle ja syytti Ervastia huijaamisesta.

Ervastin opetuksia tutkivia tai noudattavia yhteisöjä ja seuroja on Suomessa edelleen useita, mm. Ruusu-Risti ry, Kristosofit sekä Ihmisyyden tunnustajat.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pekka Ervast oli varsin tuottelias kirjailija ja ahkera esitelmöitsijä, joka julkaisi elinaikanaan 70 omaa teosta. Ensimmäisen romaanikäsikirjoituksensa Röfvarbandet (208 sivua) Ervast kirjoitti jo vuonna 1888 ollessaan vain 13-vuotias. Varsinaisen uransa alkuvaiheissa hän kirjoitteli sanomalehtiin ja toimi myöhemmin Omatunto-lehden toimitussihteerinä vuosina 1905–07, Tietäjä-lehden toimittajana 1908–20 ja Ruusu-Risti-lehden toimittajana 1921–1934. Hän myös suomensi runsaasti ulkomaista teosofista kirjallisuutta ja avusti Väinö Valvannetta H. P. Blavatskyn Salaisen Opin I osan käännöstyössä.

Monet Pekka Ervastin kirjoista perustuvat hänen vapaasti pitämiensä esitelmien pikakirjoituksiin. Viimeisestä käsikirjoituksestaan Suuri seikkailu Ervast sanoi, että se on hänen joutsenlaulunsa.

Ajatuksen ja käden parantava voima, 1924
Alempi ja ylempi jooga, 1923
Avioliitto ja lapsen kasvatus, 1947
Bergspredikan, 19??
Christosophia, 1924
Christosophian peruskysymyksiä II
Christosophian peruskysymyksiä III
Christosophisia peruskysymyksiä I
Den Hemliga Läran
Det allmänna broderskapet
Det gifves ingen religion högre än sanningen
Die Bergpredigt
Döden
Eetteriruumis, 1992
Elämää kuoleman jälkeen, 1993
Enkelein lankeemus, 1907
Epistola N:o 14, 1985
Eräs Kristuksen lauselma, 1904
Esitelmiä eetteriruumiin kehityksestä 1926–1927
Esoteerinen teosofia
Esoteeriset koulut ja okkultinen maailma, 1979
Esoteerisia opetuksia, 2005
Europpalaisia näköaloja, 1933
Eversti Ansamaa, 1918
Eväitä matkalle, 1949
Fantasi och värklighet, 2006
Framtíðar trúarbrögð, 1903
Framtidens religion
Glück und Freiheit
Gnostikot, 1942
Haaveilija, 1902
Har teosofien något att lärä oss kristna
Helsingin esitelmiä talvella 1927–1928
Henkimaailma ja kuolemanjälkeinen elämä
Henkimaailman salaisuudet ja kuoleman jälkeinen elämä, 1907
Henkinen kehitys
Henkiseen tietoon, 1973
Hiljaisuuden ääni, 1913
Hjärtesorg
H.P.B, 1931
H.P.B. The Sphinx of the XIXth Century
H.P. Blavatsky ja hänen teosofiansa, 1932
H.P. Blavatskyn esoteerisia opetuksia
H.P. Blavatskyn "Salainen oppi"
H.P. Blavatskysta sananen, 1923
H.S. Olcottin elämäntyö, 1907
Ihminen, miksikä itket?, 1897
Ihmisen synty, 1950
Ihmiskunnan alkuperäinen kieli ja kirjoitus
Ihmiskunnan varhaisvaiheita, 1967
Ihmisyyden uskonto, 1941
I lekens paradis, 2006
Isä meidän (kantaatti)
Itsemurha, 1925
Jeesuksen rukous, 1966
Jeesuksen salakoulu, 1915
Jeesus Kristuksen elämänymmärrys, 1958
Jeesus Kristus ihmisenä ja jumalana, 1966
Jeesus Kristus, maailman vapahtaja, 1940
Jesu Bergspredikan
Jesu bön, 1905
Johanneksen evankeliumi, 1944
Jos mestareita seuraisimme, 1924
Jumala ja luominen, 1937
Jumala ja onni, 1923
Jumalainen suunnitelma ja teosofia käytännössä, 1960
Jumalan valtakunnan salaisuudet, 1909
Jälleensyntymisen mysteereitä, 1957
Jälleensyntymismuisti, 1924
Kadonnut sana, 1925
Kalevalaa tutkimaan
Kalevalan avain, 1916
Karma ja sairaudet, 1947
Kirkko-Ekleesia, 1950
Kirkonopin teosofia, 1914
Kiusausten koulussa, 1928
Kleiner Rosenkreuz-Katechismus
Kortfattad Teosofisk Uppslagsbok
Kristinusko ja maailmanrauha
Kristuksen toinen tuleminen, 1925
Kristuksen tulemisen salaisuus
Kristuksen tutkimaton rikkaus, 1930
Kristus meissä, 1951
Kuinka soisin maatani hallittavan?
Kuka auttaa meitä kuolemassa?, 1930
Kun usko petti, 1903
Kuolema, 1904
Kuoleman kunniaksi (kantaatti)
Laki vaiko evankeliumi?, 1936
Lohdutus, 2006
Malenbkii Rosenkreizerobskii katehizis
Mestarit ja teosofinen liike, 1966
Mikään uskonto ei ole totuutta korkeampi
Min väg till sanningens källa
Mitä jokaisen tulee tietää teosofiasta?, 1919
Mitä on kristinusko?, 1908
Mitä on kuolema?, 1904
Mitä on magia?, 1932
Mitä on teosofia?, 1909
Mitä on vapaus?
Mitä opimme sodasta ja vallankumouksesta?, 1917
Muinaisen Egyptin salaisuuksia
Muistoja menneiltä vuosilta
Människa, hvi sörjer du?
Neljä kättä, 1934
Nostradamus ja Cagliostro, 1961
Nuorten elämänihanteet, 1952
Nykyinen asema
Nykyisen ajan ongelma ja sen ratkaisu, 1945
Oletko teosofi?, 1909
Onko Kalevala "pyhä" kirja?, 1918
Onko totuuden tieto saavutettavissa?, 1924
Onni ja vapaus
Paavali ja hänen kristinuskonsa, 1923
Pahan voittaminen, 1964
Palaammeko maan päälle?, 1914
Paulus och hans kristendom
Pekka Ervast vastaa kysymyksiin
Pieni Ruusu-Risti-katekismus, 1953
Puhtauden ihanne, 1991
Ruusu-Risti ja vapaamuurarius, 1933
Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa, 1929
Ruusu-Ristin tehtävä
Ruusuristiläinen elämänymmärrys, 1932
Röfvarbandet, 2006
"Salainen Oppi" ja muita kirjotuksia, 1904
Salaisen Opin "maailmansynty"
Salaperäinen ihminen, 1960
Salaperäisiä ihmisiä, hämmästyttäviä tapahtumia
Salatiede ja salatieteilijät
Salatiedettä omin päin, 1914
Salatieteilijän sanakirja, 1905
Sfinksin arvoitus, 1977
Suomen kansallishaltia, 1913
Stjärnor, 2006
Suuret uskonnot, 1911
Suuri seikkailu, 1934
Sydänsuru, 1917
Taide
Temppeliherrain unelma, 1927
Teosofia hengen uskontona, 1916
Teosofia ja Teosofinen Seura, 1904
Teosofia uskontona, 1898
Teosofian sanoma nuorille, 1944
Teosofian sanoma nykyajalle, 1919
Teosofin som religion
Teosofisia muistelmia, 1980
The Esoteric School of Jesus
The Key to the Kalevala
The Mission of the Theosophical Society
The Sermon on the Mount or the Key to Christianity
Tieni totuuden lähteelle
Tietäjä iänikuinen, 1999
Tietäjän aarteisto 1–3, 1953–56
Toimittajalta 1–3, 1985–86
Tolstoi – aikamme omatunto, 1993
Totuuden ruumis, 1994
Tulevaisuuden uskonto, 1988
Tähtikoulut, 1930
Uni ja kuolema, 1944
Uskonnosta ja elämästä, 1903
Uuden ajan aamunkoitteessa, 1909
Uudestisyntyvä Suomi, 1924
Uusi Jumala, 1917
Uusi uskonpuhdistus, 1953
Valoa kohti, 1901
Valoa Pohjolasta, 1938
Vapaamuurariuden kadonnut sana
Vapaamuurarityö, 1993
Veljeys, 1904
Veljeysaate ja pahantekijät, 1909
Vihkimyksen polku ennen ja nyt, 1955
Viidennen juurirodun dharma
Viidennen kulttuurin tehtävä, 1995
Viisi esitelmää, 1908
Voiko Teosofia opettaa jotain meille kristityille, 2004
Vuorisaarna, 1925
Äiti, 1944
Pekka Ervastin kääntämiä kirjoja

Andra sidan döden (C. W. Leadbeater)
Buddhalainen katkismus (H. S. Olcott)
Dhammapada
Evankeliumien esoteerinen luonne (Blavatsky)
Johdantoa teosofiaan (Annie Besant)
Luonteen kasvatus (R.W. Trine)
Naturlig religion (C.R. Sederholm), 1897
Pistis Sophia, 1927
Suurten mysterioiden avain (Eliphas Lévi)
Tao-Te-King (Laotse)
Teosofian avain (Blavatsky)
Valon Airut (Blavatsky)
Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Question book-4.svg
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Sven Krohn: Erään tietäjän elämä, Ruusu-Risti-lehti 10/1925 s. 399–418.
Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956. [1]
Pekka Okko: Luettelo Pekka Ervastin kirjoista, 1997.
Pekka Ervastin käsikirjoitukset 1888–1893, DVD 2006.
Pekka Ervast – Julkaistut teokset, CD 2006.
Reijo Ahtokari: Salat ja valat, 2000.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jump up ↑ Ihmeellinen maailma: Ruusuristiläisyys Skepsis ry. Viitattu 2.3.2013.
Jump up ↑ Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956, s. 31
Jump up ↑ Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956, s. 41
↑ Jump up to: a b Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956, s. 46
Jump up ↑ Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956, s. 30
Jump up ↑ Pekka Ervast: Teosofisia muistelmia, 1980, s. 17
Jump up ↑ Pekka Ervast: Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa, 1987, s. 70
Jump up ↑ Tietäjä 6/1920, s. 242-243
Jump up ↑ https://www.pekkaervast.net/elama/elama.html#Vaikeuksia
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Pekka Ervast
Martti Junnonaho ja Erik Gullman: Ervast, Pekka (1875 - 1934) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.10.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Pekka Ervast 1875-1934 -sivusto
Pekka Ervastin teoksia teosofia.net-sivustolla
Ihmisyyden tunnustajat Ervastin opetuksia käytännössä toteuttava yhteenliittymä
Erik Gullmanin tutkimuksia Pekka Ervastista
Teosofi Pekka Ervast oli kirjailija ja salatieteilijä - Helsingin Sanomat 13.5.2007
Luokat: Suomalaiset okkultistitSuomalaiset kirjailijatSuomalaiset teosofitVuonna 1875 syntyneetVuonna 1934 kuolleet
Navigointivalikko
Luo tunnusKirjaudu sisäänArtikkeliKeskusteluLueMuokkaaMuokkaa wikitekstiäNäytä historia

.