päiväkirjajuttuja

 
19.9.14 klo 0556
 
tuli valvottua kun kirjottelin juttuja mut jo yöllä tuli mieleeni kun kissan kans olin partsilla, et voi miten ihanii noi eläimet on,, kaikki siis,,, kumpa ihminen oppis niiltä jotain,,, ne ei kitise, ei valita, ei huuda, tappele, kinastele, jne,,, ne tyytyy kaikkeen mitä eteen tulee,,, no joskus ne kääntyy ruokakupilta pois jos ei miellytäkään,, se on ainut,,, mut ihminen on ite ne opettanu siihenki,,, antanu hyvää niin paljon ettei tavallinen eläinten pääravinto, kissojen ja koirien raksut tai papanat kelpaakaan,,, moni eläintenpitäjä ei tajuu et niis papanoissa ne kaikki vitamiinit sun muut aineet on kohillaan,, tietty märkäruokaaki pitää antaa mut se ei ole pääruoka,, jo eläimen hampaatki menee huonoon kuntoon jos ne ei syö niitä papanoita. mul on ollu lapsesta asti kissa,, kun meille kotiin tuotiin kissa ni mä sain sen omakseni kun olin vanhin ja annoin sen nimeks kirre, muistan sen vieläkin oikeen hyvin,, sen jälkeen mul on ollu aina kissoja, paits kun lapset oli ihan pienii,,,olihan mul tuolla entises asunnos, kaksiossa 5 kissaa ja iso bernin paimenkoira,, oikeen eläintarha,, nyt ollu 3 kissaa,, joista nää nuorimmaiset annoin veljelle ja siskolle,, veli varsinki oli puhunu kissasta niin kauan,, ni annoin lopulta,, mulle jäi nyt vaan tää vanhus 10v jotain,,, en tarkkaa ikää tiedä kun esystä sen ostin, oli löytökissa ja ollu kuulemma niin matoja täys ku oltiin sinne tuotu et oksensikin matoja,, voi raukkaa ja sit se oli ollu kauan tuol hoitolassa ku kukaan ei huolinu niin vanhaa kissaa ja mä satuin kattoon niitten sivuja  ja kun näin tän kissan kuvan ni sanoin et toi on mun kissa ja nyt haetaan se  ja haettiin,,, no tämmönen lyhyt juttu tällä kertaa,,,,femi-seita,,

Kuva käytetty Creative Commons:lta John Mallon Iphoneography  © 2014 Kaikki oikeudet pidätetään.

Luo ilmainen nettisivustoWebnode